Aina vois mennä vieläkin huonommin

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Aina vois mennä vieläkin huonommin.. Tätä lausetta mun kaveri jaksaa aina hymyssä suin mulle sanoa, kun valitan "V*ttu, mitä p*skaa mun elämä on!"  Oon oikeesti aina ollut vähän negis persoona, innostun kyllä hirveen helposti ja tykkään tehä uusia juttuja. Mutta, kun on vuoden ollu työttömä niin kyllä se sänky houkuttelee enemmän, kuin mikään muu elämässä. Melkein vuoden jälkeen oli oikeasti niin vaikea ryhtyä tekemään yhtään mitään, kavereidenkin näkeminen oli sellasta "pakko pullaa." Ei oikeasti, mut välillä se tuntu siltä, kun ei vaan ois millään jaksanu nousta sängystä tai tehä yhtään mitään. 

Kotona huomasi sen, että ei ole jaksanut tehä mitään. Tavarat vaan loju pitkin kämppää eikä niitä oikeen saanut ikinä omille paikoilleen. "Mulla on huomenna vapaa päivä, teen huomenna.."  ISO HAHA, joo te kaikki varmaan tiesitte, että en todellakaan tehnyt. Olin innostunut, kun lähdin työkokeiluun. Odotin sitä, että saan taas arjen rullaamaan ja rytmin takaisin. Töissä ollessa huomasi kuinka pohjalla sitä oikeasti olikaan. Ei sitä siinä maatessa huomennut, kuinka masentunut oli. Vaan paljon sen jälkeen, olin käynyt kaksi viikkoa töissä ja sanoinki mun kaverille, että musta tuntuu siltä, että virtaa on enemmän kuin ikinä, kun oli päässyt alku väsymyksestä yli joka tuli heti toisena päivänä työn aloitettua. Tottahan toki se väsytti, kun ei ollut pitkään aikaan tehnyt yhtikäs mitään, missä pitää olla virkeänä ja hereillä. 

Mutta kyllä kavereiden kommentit tuntui oikeasti aina tosi pahalta, kun tuli kommenttia siitä, että on mulla mukamas niin rankkaa kun makaan kaiket päivät kotona ja en tee mitään. Koska en vain saanut itsestäni mitään irti, vaikka olisin kuinka halunnut. Se oli henkisesti todella rankkaa. 
Blogi oli melkein vuoden myös tauolla, se tuntui pakko pullalta. Tuntui, etten uskalla kirjoittaa mitään, koska muuten loukkaan jotakuta. Blogi on ainoa asia missä oon aina voinut vaan kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo, mutta nyt en voinut erosta sen koommin kirjoittaa tai en edes halunnut tuntui, että blogi kuihtuu kasaan. Jälkeenpäin mietittynä erittäin hyvää teki tauko blogista, koska paineet lukijoista ja blogin sisällöstä toi omat haasteensa. Erityisesti se, että en alkanut puimaan eroani täällä sen koommin oli hyvä ja järkevä päätös. Kaikki ei kuulu blogiin, vaikka kuinka avoimesti kirjottaisinkin. Siinä vaiheessa ero ei kuulunut, koska se kosketti koko perhettä ei vain minua. 

Lupasin monta kertaa ryhtyä taas päivittelemään blogia, mutta aiheita ei ollut. En halua enää, että blogi pyörisi pelkästään lapseni ympärillä. Hain itseäni ja mietin mitä haluan tehdä jatkossa blogini suhteen. Tää palaaminen blogin ääreen tuntuu oikeasti niin hyvältä! Musta on ihana kuulla, että ootte ootellut ja kysellyt millon palaan taas sorvin ääreen, tässä mä nyt olen! I`M BACK! 
Mä koitan nyt tehdä kaikkeni, etten vajoa taas sinne sängyn ja peiton väliin. Mulla on suunnitelmia tulevaan ja ihan oikeasti kohtuullisen hyviä suunitelmia. Tämä pieni neitokainen pitää ainakin suht virkeänä päivittäin, koska pakko on nousta sieltä sängystä joka päivä. Tehdä se ruoka ja pestä pyykit. Vaikka lapsi ei saisi kannatella äitiään niin tässä tapauksessa mun lapsi on kannatellut mua ihan huomaamatta. Olen siitä kiitollinen! Nyt kohti uusia haasteita sekä pettymyksiä. 

NEW YER NEW ME, eikö? -Tähän mä ainakin haluan uskoa, että enää ei vajota sinne sängyn ja peiton väliin. 

Mun ystävät sekä lapsi pitää mua onneksi virkeänä. (kuvat liittyy, koska mun rakas lapsi on niin uhmakas, mutta ihana!) 

-Tanja 

18 kommenttia:

  1. Ymmärrän todella hyvin sun fiiliksiä! Itsekin taistelen masennuksen kanssa ja jos ei ole jotakin päivärytmiä ja mielekästä tekemistä (kuten työ) joka pakottaa liikkeelle tulee tosiaan vain maattua siellä sängyn pohjalla. Ja sitten syyttää itseään kun ei saa mitään aikaiseksi. Ja kaikesta tulee vain stressiä ja huono omatunto kun pitäisi tehdä mutta ei teekään mitään.
    Eli todella hienoa että olet saanut otettua noin tärkeän askeleen ja aivan itse! Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Tsemppiä myös sinne ❤

      Poista
  2. Paljon tsemppiä sinne! Osaan hyvin samaistua joihinkin ajatuksiin. Ihan mahtavaa että oot saanut jo pienin askelin itseäsi liikkeelle, siitä on hyvä jatkaa! :)

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän ja toivotan valtavasti voimia sinulle. Helli itseäsi ja tee pikku juttuja. Ehdit isoja tehdä kunhan voimasi palaa.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! Ja olen aivan samaa mieltä, aina voisi mennä huonommin. Tauko teki varmasti hyvää ja nyt uudella draivilla eteenpäin. ❤️

    VastaaPoista
  5. ❤️❤️ Kiva kun kirjoitat. 😘 Tsemppiä!

    VastaaPoista