Älä sano, minä en koskaan.. Tai meille ei ainakaan tule..

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Jos jotain olen oppinut äitiydestä ja siitä, että minulla on tytär niin sen, että älä sano ei koskaan.. Meille tule mitään tälläisiä tai että en minä ainakaan.. 

Muistan raskaana, että sanoin monia asitoita. mm. lapseni ei koskaan tule nukkumaan vieressäni, vaan hänellä on oma sänky missä hän nukkuu. -Väärin!- Olivia on saanut nukkua vieressäni vauvana sekä eron jälkeen on saanut tulla viereen enkä ole vienyt häntä takaisin omaan sänkyyn. Lapsi on kaivannut turvaa ja jos se turva löytyy äidin sängystä niin silloinhan olemme päässeet helpolla. Tyttäreni siis nukkukoon vieressäni niin kauan, kuin on tarvis. 

En koskaan tule syöttämään lapselleni soseita! -Väärin!- Kyllä tein itse omat soseet pitkään, mutta siinä vaiheessa kun soseet yrjötään päälle joka ruokailulla ja joka lusikallisella totesin vain, että kunhan syö! 

En tule ikinä antamaan lapselleni periksi missään asiassa! -Väärin!- Voin todeta, että periksi annettuja asioita tapahtuu päivittän.

Lapseni ei saa päättää päivän ruokaa kotona. -Osittain Väärin - Jos olen kysynyt lapseltani mitä hän haluaa syödä otan huomioon lapseni halun. Loppu peleissä minä olen päättänyt mitä me syömme. Mutta oli aikakausi jolloin ei syöty mitään mitä oli tarjolla, joten annoin syödä vähän mitä sattui ja milloin sattui, koska minusta oli tärkeää se, että kuhan jotain syö. 
Tästäkin syntyi loputon kierre, josta alamme pikkuhiljaa pääsemään yli ja meillä on vain ruoka-aika ja silloin syödään sitä mitä on tarjolla. Joten en suosittele kenellekkään tälläistä tyyliä. 
 Lapseni ei tule syömään roskaruokaa! -Väärin!- Tähän vastaan vain, että paskanmarjat. 

En osta ikinä kuuna päivänä lapselleni mitään printtivaatteita! -väärin!- Kyllä meiltä löytyy nykyään frozenia paljon, sekä Helinäkeijua. 

En kyllä suostu ostamaan lapselleni roolivaatteita. -Väärin!- Nyt on Frozen mekkokin synttäreiksi hommattu! 

Oikeasti lista olisi varmaan loputon kaikista näistä minä/minun lapseni ei ainakaan, koskaan, ikinä milloinkaan lauseista. 
Olkaa armollisempia itsellenne sekä älkää päättäky etukäteen missä vauva/lapsi tulee nukkumaan. Tilanteet muuttuu. Ei minunkaan lapsi nukkuisi mun sängyssä, jos eroa ei olisi tapahtunut ja Olivia ei tuntisia oloaan turvattomaksi. 
Tuskin enää tuntee oloaan turvattomaksi, mutta siitä on tullut tapa, että kesken yötä kömmitään äidin kainaloon nukkumaan. 

Aina voi miettiä miten haluaisi toimia ja miten kannattaa toimia. Mutta älä ruoski itseäsi, kun se ei välttämättä onnistukkaan. Ehkä olen itse ollut myös todella takakireä, koska suunnitelmani eivät olekkaan mennyt niin kuin olisin halunnut niiden menevän.

Tärkeintä kaikista on lapsen onni, ilo ja turva. Se että näkee lapsen hymyn jostain asiasta mistä ei itse niin välitä niin siitä alkaa itsekkin välittämään, koska lapsi rakastaa sitä asiaa. 

-Tanja

2 kommenttia:

  1. Niin totta. Kyllä saa periaatteille heittää heipat kun sylissä on se pieni avuton käärö ja sä vaa mietit, et mitä nyt kuuluu tehä! :D

    VastaaPoista