Kun on vaikea saada lapsi nukkumaan iltaisin, mikä avuksi?

perjantai 2. helmikuuta 2018

Olen aikasemminkin kertonut siitä, kun meillä ei mennä nukkumaan iltaisin mukisematta. Iltaisin saamme kulutettua kirjaimmellisesti perseilyyn kevyet kolme neljä tuntia. Välillä toki on niitä päiviä, kun pääsemme alle parin tunnin. 
Olivia on ollut aina koko pienen elämänsä ajan todella huono nukkuja. Tuuletin vauva-aikana, jos neitokainen nukkui edes 15 minuutin päiväunet. Yöllä heräiltiin todella moneen otteeseen. Vaikeutta on ollut aina nukkumaan menimisen kanssa. Oli ne päiväunet tai yöunet. Päiväunille tosin nukahtaminen tapahtui aina paljon nopeammin, mutta siihenkin saimme kulumaan yleensä tunnin tai pari. Oliko se sen väärti, että lapsi nukkui hyvällä tuurilla tunnin? -Ei ollut, joten jätimme päiväunet jo satunnaisesti pois kaksivuotiaana. Jos meillä oli jotain menoa niin en ollut tarkka unista. Koska kun päiväunet "nukuttiin" niin päivä venyi toisesta päästä. Tänäkin päivänä, kun Olivia nukkuu päiväunet venyy ilta jopa yli puolen yön. Hermostuttaa, kun päiväkodissa on "pakko" nukkua tai jos ei nukkua niin levätä. Tottakai lapsi väsyy sinne ja nukahtaa. No me hermoillaan, sitten puolen yön aikaan vielä tämän takia, kun on "pakko" nukkua ne päiväunet. Aamulla neitokainen vetää peittoa korviin vielä kahdeksan aikaan, kun ei jaksa nousta. Usein peiton alta kuuluu "Äiti väsyttää, haluan nukkua vielä."
Yöheräilyistä on onneksi päästy suht hyvin pois. Tosin erottuani lapsen isästä Olivia alkoi oireilemaan siihen. Ja se tapahtui aina iltaisin. "Äiti ethän säkin jätä mua." Olivia ei olisi halunnut nukkua omassa huoneessa, vaan kietoutua muhun kiinni. Ei uskaltanut nukkua omassa huoneessa, koska pelkäsi että äitikin lähtee. Tästä on keskusteltu miljoonaan eri kertaan, että ei, ei äti jätä sinua, eikä isäkään ole jättänyt. Mutta minkäs se pieni pelolleen voi. Joten olen antanut neitokaisen tulla yöllä mun viereen nukkumaan. Ja usein se tapahtuu niin, että en edes herää. Aamulla huomaan vain, että jahas taas on ollut äidin kaipuu. Sekä tulin siihen tulokseen, että ihan sama, kerran se lapsi on pieni ja nyt se tarvitsee äitiä niin on tervetullut viereen nukkumaan. Ehkä iso virhe tai sitten ei? Ainakin saan nukkua yöt nyt ilman miljoonaa herätystä. 
No nyt voidaan taas palata tähän nukkumaan käymiseen iltaisin. Tiedättekö tunteen, kun olette kokeilleet aivan kaiken? -Minä tiedän.. Se tunne, että usko meinää loppua asian suhteen on ihan käsittämätön tunne. Hermot ei kestä enää yhtään ylimäärästä perseilyä. Miettii päivästä toiseen, että mitä on tehnyt väärin vai mikä on mun lapsessa vikana, että neljävuotiaana menee monta tuntia saada lapsi nukkumaan. Ja se että ei pysty katsomaan enää itseään peilistä, kun itsellä on niin rumaa käytöstä. Näin käy kun on väsynyt johonkin tiettyyn asiaan. Ei lukemiset auta, eikä vieressä istumiset, eikä valot tai ovi auki nukkumiset. MUTTA SITTEN.. Eräs ystäväni vinkkasi, että olisko mulla jotain satukasettia tai jotain muuta vastaavaa, jos laittaisin sen pyörimään, jos sitä rauhottuisi iltaisin sitä kuuntelemaan. (Mun ystävät ovat saaneet kyllä tästä oman osansa ja vähän enemmänkin itselleen.) Ja kyllä, kyllä miksi mulla ei tullut tälläinen itselle mieleen ikinä? Olen itse kanssa kuunnellut lapsena cd-levy satuja, koska oli helpompi rauhoittua ja nukahtaa. 
Me ollaan Olivian kanssa siitä samanlaisia, että me ei osata kumpikaan rauhottua ja käydään usein ylikieroksilla molemmat, joten tämä oli se meidän puuttuva palanen! Täytyy tälleen vielä tunnustaa, että usein itsekkin tänä päivänä laitan netfixistä pyörimään lastenohjelman, kun olen käymässä nukkumaan. Se rauhoittaa ihan hirveesti ja monen tunnin pyörimisen sijaan saan unta alle vartissa. Näin kävi Oliviallekkin, kun laitoin sadut pyörimään. Nyt jopa neljän tunnin sijaan eilen meni 20min, kun neitokainen oli jo syvässä unessa. 
Mä en oikeesti tiedä onko hyvä vai huono asia, että taustalla pyörii jotain, kun on käymässä nukkumaan, mutta tässä asiassa viidakonlait käytössä. Aamen!
 Onko teillä ollut huonoja nukkujia, miten olette pääseet siitä eteenpäin? Mitä kaikkea olette kokeilleet? Kuulisin mielelläni teidän näkökantoja tähän satuasiaan, sekä mikä teillä on toiminut. 

-Tanja 

6 kommenttia:

  1. Meillä vaihtelee todella paljon tuo, että miten rauhoittuu nukkumaan. Tällä hetkellä ei millään malttaisi, ja haahuilee yölläkin puoliunessa ympäri asuntoa, niin rttä täytyy käydä aina palauttamassa omaan sänkyynsä.
    Kiitti tästä vinkistä. Tätä voisi testata seuraavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, toivottavasti helpottaa teilläkin piakkoin. :) Oleppas hyvä toivottavasti olisi apua tästä.

      Poista
  2. Ah just nyt tällä hetkellä nukutan poikaa joka nukkui liian lyhyet päiväunet ja oli yöpuku päällä varttia vailla 8. Mutta ei vaan suostu nukahtaa. Nyt kun omat hermot on mennymjo miljoona kertaa ja vihdoin 5oinen nukahti mietin et ei ees paha nulutus. Ja niinhän se on, nukuttamibwb on ihan helppo nakki mut se että päästään siihen pisteeseen että toinen on valmis nukahtaa on ihan tuskaa liian usein 😭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voiei, tsemppiä Petra! <3 Toivottavasti sielläkin alkaa helpottumaan!

      Poista
  3. Meilläkin nukkumaan rauhoittumiset on vaihdelleet tosi paljon. Jos on ollut kovin levotonta, taustalla on yleensä ollut joku tietty ikä tai kehitysvaihe, niin kuin tahtoikä tai lapsen mielikuvituksen herääminen tai vaikka joku uusi opittu juttu.

    Meillä on tepsinyt osin aika ja osin säännöllisyys: tietty määrä ulkoilua päivässä, tietyt rutiinit iltaisin. Meillä iltasatuhetki on yleensä vähän ennen iltapalaa, mutta en kyllä pidä huonona sstukasetin kuuntelua nukahtaminen yhteydessä, jos siitä kerran on apua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :) Meilläkin on mahdollisemman säännöllinen rytmi, koska muuten ei tulis elämästä yhtään mitään. Heh.

      Poista