Tulevaisuus pelottaa, onko lapseni aistiyliherkkä?

torstai 22. helmikuuta 2018

Kuva Google
Ollaan vuosi oltu toimintaterapia jonossa ja tänä talvena nyt ollaan päästy kahdelle arviointi kerralle. Kolmas on sitten palautteenanto näistä kahdesta kerrasta. Mua on näillä kahdella kerralla kirjaimmellisesti vähän jännittänyt, että jos Olivia onkin kuin herran enkeli ja tulee "tuomio", että ei Olivia tarvitse toimintaterapiaa tai mitään muutakaan.

Onneksi neitokainen on ollut täysin oma itsensä ja vetänyt jopa mun mielestä ihan "ranttaliksi." Kiitänyt huoneen päästä päähän tutkimaan, jos jonkin näköstä vempelettä ja hetken päästä juossut jo toiselle puolelle huonetta tutkimaan jotain muuta. Tämän kaiken keskellä piti tehdä tehtäviä ja keskittyä niihin. Voitteko uskoa, kuinka vähän hermostutti, nauratti, ärsytti sekä pelotti, että miten tämä tulee jatkumaan, kun toinen ei keskity yhtään.

Positiivista tässä on se, että Olivia oli täysin omaitsensä ja ohjaajakin huomasin meidän tarpeet apuun.
Kuva Google
Käyntikerran päätteeksi en ollut oikein varma millä fiiliksellä olen. Toimintaterapia ei ehkä ole vastaus/apu meidän tilanteeseen. Olivia on todella aistiyliherkkä (kuullemma) ja oltiin vähän sitä mieltä, että toimintaterapia ei yksistään tue meidän tarpeita. 

Lopullisen arvion saamme kuukauden päästä, kun on ensin konsultoitu neuropsykologia (vissiinkin) sekä muita ammatti-ihmisiä. -Tämäkin, että mulla pitäisi olla joku joka kuuntelee näitä asioita mun kanssa, koska olen itse niin huono keskittymään, että välillä asiat menee itselläkin ihan ohi, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka olen koittanut skarpata. Onhan kumminkin tärkeästä asiasta kyse. 

Nyt koitan itse soittaa perheneuvolaan, jotta sieltä saan itse apua tähän tilanteeseen. Perheneuvola on mm. tueksi toimintaterapian lisäksi perheen aikuiselle. Sieltä minä voin saada apua miten kannattaa toimia arjen keskellä "mahdollisimman helposti". -Korjatkaa, jos olen väärässä? 

Sekä soitan meille neuvola-ajan ja pyydän neuvolapsykologille aikaa. Sekä päiväkodissa käy psykologi katselemassa Oliviaa miten hänellä menee siellä, ammattilaisen näkökulmasta. 

Aika monta rautaa tulessa eikö? - Mua kirjaimmellisesti vähän hirvittää ja kauhistuttaa. Tunteet on tosi sekasin. Oon todella iloinen, että meidät on vihdoin huomioitu ja saamme apua, jokaselta taholta. Mutta silti tuleva pelottaa, että mitä kaikki tuo tullessaan. 
Kuva Google
Olen koittanut netistä lukea mitä esim aistiyliherkkä tarkoittaa, silti jotenkin itse todella sokea oman lapsen käytökseen. Omaan lapseeni olen tottunut sekä elän hänen kanssaan päivittäin, en kiinnitä kaikkiin asioihin aina huomiota mihin muut ehkä kiinnittävät. Ja jos olen ymmärtänyt oikein niin aistiyliherkyyttää on monenlaista? -Meillä ei tosiaankaan ole tavallista arka, koska olen itse niin huono keskittymään sekä olemaan rauhallinen. 

Joten nyt vain odotellaan ja koitetaan pärjäillä. Otetaan kaikki apu vastaan mitä saadaan. Onko teidän lapset käyneet toimintaterapiassa tai onko ollut jotain tälläisiä apukeinoja käytössä? (Lause vähän muotoiltu huonosti, koska en keksinyt parempaakaan!) Kaikki vinkkivitoset ja vertaistuki kertomukset ovat tervetulleita! 

Ihan tälleen hauskuuden rajoissa, kun kaikki varmasti miettii, että minkälainen tämä mun isopieni neitokainen on niin oletteko koskaan katsonut sarjaa nimeltä Masha ja Karhu? -Katsokaa ihmeessä, ihankuin sarja olisi tehty lapsestani. Heh. 

-Tanja 

4 kommenttia:

  1. Meillä on vähän samanlaisia juttuja menossa. Saa nähdä, tuleeko mitään diagnoosia tai terapiaa.Itse olen myös huolestunut ja jännittynyt asian vuoksi.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Meillä kaksi aistiyliherkkää. Toinen, nyt 10v, kävi ennen kouluikää 1,5 v si-toimintaterapiassa. Hänellä sensorisen integraation häiriö, joka näkyy kaikissa aisteissa. Tämä on aiheuttanut erityisesti motorisia haasteita, jotka sitten vaikuttaneet itseluottamukseen aika tavalla. Ennen kuin aloitti tt:n 4 v oli tosi haasteellista kotona, sai hirveitä raivareita, oli ahdistunut, jopa masentuneen oloinen (ruokailu alkoi tökkimään, ei halunnut mennä nukkumaan, miten nyt tuon ikäistä voi tulkita..) ja tämä oirehdinta päivökodista. Meillä alkoi parin kkn tt alusta helpottamaan.

    On herkkyyksiä nyt erit. tuntoaistissa (mm. vaatteiden materiaalit,ruokien rakenne ja maku), kuulo joskus pahempi nyt ihan ok, ei kestä yhtään kuumempaa ilmaa, autopahoinvointia... En ees muista mitä kaikkee on ollut. Kun on vauvasta asti ollut oireita niin eipä niitä osaa enää edes pitää outoina. Ehkä joku muu, mutta oon lakannut välittämästä ajat sitten. :D Niin ja tällä myös ad(h)d niin kuin toisellakin aistiherkkyyksien lisäksi. Elämä on. :)

    Mut joo, eipä tuota kannata murehtia. Hyvä, että tiedostat asian ja otat selvää ja keksit keinot mitkä teillä toimii. Toivottavasti pääsisitte t-terapiaan, en tiedä kuinka paljon siitä yleensä ottaen hyödytään, mutta kokeilla kannattaa jos vaikka tepsisi. Niin ja lopetat ajattelemasta mitä muut ajattelee. ;)

    Tulipa pitkä ja sekava teksti......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaksoit kommentoida, eikä ollut sekava. Yritän olla murehtimatta! Kiitos! :)

      Poista