Kotiin jääminen ja tekemisen puute

torstai 1. helmikuuta 2018

Näin kotiarjen alettua uudestaan kolmen kuukauden jälkeen on vähän tyhjä olo, kirjaimmellisesti. Enää ei tarvitse herätä aamulla ja olla ajoissa jossain tiettyyn kellon aikaan. Tänäänkin nousin sängystä vasta yhdeksältä, vaikka neiti oli tosiaan herännyt jo ennen puolta kahdeksaa. Mikä siinä on, kun päiväkotiin pitäis herätä niin ei suostuta nousemaan ennen kahdeksaa millään keinoilla, mutta vapaa päivinä sitä herätäänkin sitten jo paljon aikasemmin kuin olisi tarvis? -Lapset.. 

Olivia siis jatkaa päiväkodissa osa-aikaisena ja minä jatkan töiden etsimistä. Alkuviikko meillä on aina yhteisesti vapaata ja kovasti oon koittanu miettiä mitä me ruvetaan tekemään, koska me ei kirjaimmellisesti kestetä toisiamme neljän seinän sisällä koko päivää. 
Oon tässä kovasti koittanut selailla kaikkia sivustoja mitä Lahdessa voi kohta neljä vuotiaan kanssa tehdä. Sekä myös olen selannut kaikki mahdolliset facebook ryhmät, jotta saatais seuraa päiville. Mietin tässä, että olisiko pitänyt tehdä facebookiin ryhmä äiti kavereita etsiville, mutta tuntuu että ne kuihtuu tosi nopeesti kasaan. Onko kokemuksia? 
Onhan noita, jos jokin näköstä toimintaa aina aamuille mutta entäs se loppu päivä? Mä en ole kovin aamuvirkku ja luulen, että moni toiminta jää joskus/useasti välistä sen takia kun ei vaan jaksa, kun ei ole täysin pakko. Täytyisi tehdä niistä itselle se pakko niin ei tulisi lusmuttua. Vaan se on todella vaikeaa! 

Miten olette hankkineet äiti/kavereita tässä iässä? Tuntui, että Olivian vauva-aikana oli helpompi lähteä ja tutustua uusiin ihmisiin. Meillä oli vauva-aikana valmis tiivis mammaporukka, joka on nyt harmiksi jakautunut. Toisilla alkoi työt ja toisilla koulut ja niin ne tiet erkanivat. 

Mä olisin kyllä erittäin valmis tutustumaan uusiin ihmisiin, oletko sinä? 

-Tanja

8 kommenttia:

  1. uimahalliin! Mun vastaus kaikkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uiminen olis tosi hyvä ja siitä Olivia myös tykkää, mutta itse en ole uimahalli tyyppiä. Silloin tällöin toki voin sielläkin käydä, mutta en nyt ehkä joka viikko! heh. Pitäs varmaan saada ensin parikyt kiloa pois, jotta voisin hyvällä omalla tunnolla sinne mennä. :D

      Poista
  2. Voi kun ootte samannäkösiä! 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, itse en nää meissä mitään samaa muutakuin luonteessa! :D <3

      Poista
  3. Ihana kuva teistä yhdessä! Pulkkamäkeen kun lunta nyt, luistelemaan, uimaan, avoimiin kerhoihon, tai vaan puuhaatte kotona jotain leivotte yhdessä, lautapelit ym. 4v on tosi aktiivisessa iässä ja kaipaa touhua. Tuttua on! Tsempit!! Kirjastoreissut vielä, meillä ainakin luetaan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Tämäpä, että on tosi aktiivisessa iässä, Olivia tosin aina ollut. Kiitos vinkeistä. Meillä me kumpikaan ei vaan oikeen jakseta keskittyä kauheen pitkään yhteen asiaan. Joten välillä myös menee plörinäksi ihan omasta takaa, kun en jaksa opastaa ja neuvoa koko ajan. Mulla menee hermo tosi nopeesti, jos ei toimita niinkuin mä sanon, tai niikuin pitäs toimia. Mutta tässä onkin minulla skarpattavaa!

      Poista
  4. Mä bongasin joskus neuvolan seinältä ilmoituksen, jossa äiti etsi seuraa itselleen ja tyttärelleen. Meistä muodostuikin sitten sellainen kolmen äidin porukka jotka kävi keskenään lenkkeilemässä ja rannalla (oli siis tietysti kesä). Mutta niinhän siinä kävi, että porukka hajaantui eri suuntiin ja tapaamiset kuivui lopulta kasaan.

    Meillä on nyt 3-vuotias, 5-vuotias ja 6-vuotias. Vanhin on tietysti eskarissa, ja pienempien hoito rytmittyy mun töiden mukaan. Me ulkoillaan pulkkaillen, käydään luistelemassa (pienin "köpöttelee" omillaan) ja hiihtämässä. Tehdään pieniä eväsretkiä ja käydään joskus makkaranpaistossa. Me asutaan maalla joten puistoja ei läheisen koulun piha-aluetta lukuunottamatta ole, mutta kaupungissa asuessa käytiin tosi paljon leikkipuistoissa.

    Sisätiloissa leivotaan, lapset piirtelevät ja maalaavat, tykkäävät myös siitä että minä luen heille tai että lauletaan yhdessä. Harvakseltaan ollaan käytetty lapsia myös sisäleikkipuistoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Joo näinhän se on vissiinkin monessa porukassa just käynyt, kun on alkanut vauva-arjen jälkeen se työ/koulu arki niin vähitellen se vaan sitten jää, joka on mun mielestä tosi harmi. Onneksi itselle on jäänyt muutama todella hyvä ystävä näistä piireistä, mutta he ovat juuri koulussa ja töissä! Ja nyt minä yksin kotona, mutta olemme silti päivittäin yhdessä.

      Poista