Äiti jolle tuli huono itsetunto

lauantai 17. helmikuuta 2018

Näin lapsivapaana viikonloppuna olen kuollut melkeimpä "tylsyyteen." Aina toivoo ja yrittää selvitä sen kaksiviikkoa sillä voimalla, että tietää lapsivapaan tulevan kyllä joskus. 

Eiliselle oli kyllä hirveästi kaikkea tekemistä, mutta entäs tänään? -Ei yhtikäs mitään lupasin illaksi tulla hoitamaan ystäväni lapsia muutamaksi tunniksi. Tässä mä hoitovahtina omalla lapsivapaa viikonloppuna kirjoitan teille postausta siitä mitä tänään ylimääräsellä ajallani kerkesin pohtia päässäni, syntyjä ja syviä. 

Ajattelin teille jakaa tänään otettuja kuvia omasta naamavärkistäni. Koska rupesin miettimään, kuinka itsetunto on korkeuksista hiipinyt vähitellen todella alas. Ihan huomaamatta muutamassa vuodessa. 
Tuntuu, että elämässä on tapahtunut ihan liikaa kaikkea lyhyessä ajassa. Ehkä pahin isku omalle peilikuvalleen on tuonut akne, josta olenkin aikaisemmin useampaan kertaan kirjoitellut, joten kirjoitellaampa taas jälleen uudestaan. Heh. 

Ennen meikkasin ihan vain siksi, että halusin näyttää hyvälle. Mielestäni meikkaaminen kuului naisen elämään. Lapsen saannin myötä meikkaaminen vähentyi, koska halusin nukkua sen 10 minuuttia pidempään kouluaamuina. Niin meikittömistä kasvoista tuli todella tavallinen asia. Tiesin, että kasvoni olivat täynnä punaisia paiseita, koska olihan ne kipeät. 

Enää en kumminkaan ajatellut asiaa, että kävelen ilman meikkiä päivästä toiseen. Olin itse niin tottunut miltä kasvoni näyttivät. Paiseiset ja arpiset kasvot olivat osa arkeani. 

Mun yksi ystävä aina sanoi, kun olin jaksanut meikata "Mä tuun niin iloseks, kun sä oot meikannu." -Oli kiva kuulla positiivistakin asiaa kasvoistani välillä, eikä ainaisia katseita että enkö pese kasvojani tai hoida hygeniaani millään tavalla, kun kasvoni näyttivät miltä näyttivät. 
Erottuani aloin meikkaamaan ihan joka päivä sekä ottamaan enemmän kuvia itsestäni Tinderiä varten tietenkin. Heh. Kaikkea pitää joskus kokeilla eikö? Toivottavasti en koskaan enää palaa tinderiin, koska se oli jotain aivan kamalaa. 

Tässä kohtaa huomasin, että eihän mulla enää ollut itsetuntoa lainkaan jäljellä. En uskonut, että kukaan voisi kiinnostua tälläisestä arpinaamasta. Joten meikkasin ja meikkasin. Treffeille kun piti lähteä oli isoimmat paiseet kasvoissa mitä koskaan ennen. Ne häiritsivät minua, koska ajattelin treffien ajan vain paiseitani ja miltä finninen/arpinen naamani saattoi näyttää. 

Jos treffien jälkeen ei miehestä enää kuulunut laitoin kaiken syyksi sen miltä kasvoni näyttivät. Eihän kukaan tosiaan tälläistä rupikonnaa halua. 

Itsetuntoni alkaa pikkuhiljaa kuroutua sinne missä se olikin joskus. Enää en ajattele kasvojani joka hetki miltä ne näyttävät tai, että mitä kukin niistä ajattelee. Näytän hyvältä ilman meikkiä sekä meikillä. 
Jokaisella on varmasti joskus päiviä, kun oma naamavärkki ei miellytä yhtään ja vaikka sille mitä tekisi niin se ei ainakaan paremmaksi muut. Myös minulla edelleen! 

Haluan vain muistuttaa teitä kaikkia, että älkää miettikö mitä muut teistä sanovat, olette ihania juuri omina itsenänne! <3

Onko teillä joskus jollain ollut huono itsetunto ja oletteko jollain tavoin päässyt kohottamaan omaa itsetuntoanne?

-Tanja 

1 kommentti:

  1. https://www.youtube.com/watch?v=sjxkEdpBKlQ :)

    VastaaPoista